tiistai 24. heinäkuuta 2012

hulluuden kartanot

 Ennen..


..ja jälkeen. maalailtiin vähän H:n kanssa hankkimansa Cthulhu-lautapelin figuja.



Mansions of Madness on nähtävästi ensimmäinen lautapeli, mihin miekin jaksan keskittyä. Tarkoituksena on siis saada selville jokin.. mysteeri, tutkijat vastaan yksi keeper. Keeperin tarkoitus on kaataa investigatorien niskaan mahdollisimman paljon kakkaa, juonen puitteissa. Kiinnostava peli, varsinkin kun Lovecraftin luoman mytologian tuntien ihmisille ei käy koskaan hyvin. Viimeisin peli voitettiin niukin naukin, mutta sekin päättyi kauniisti. "Kultistit todennäköisesti tappoivat teidät, mutta ainakin pelastitte maailman."

ps. Suvi antoi mulle maailman kauneimmat pöwwösukat. Sopii sarjaan luurankohanskat (pimeässä hehkuvat) ja luurankokädet pyllyllä -derbyshortsit.


perjantai 20. heinäkuuta 2012

whineä sisältävä postaus

Kun aurinko paistaa kolmena päivänä kuukaudessa kaksi tuntia kerrallaan, ei jaksa raahautua kuin parvekkeelle asti lukemaan. On muuten snadisti ruma partsi.
 

Ja mun tukkakin on ruma. Pitäisi jaksaa vaalentaa tyvi ja heittää taas väriä päähän ja hankkia se parempi hoitoaine kun edellinen loppui ja äääh whine whine whine. Liian lyhytkin tämä on, pitäisi vielä toinen vuosi odottaa kasvamista. Siistiä tosin pitäisi. Näytetään nyt oikein vielä erikseen, että näin lyhyt oli tukka viime elokuussa vielä. Dublinissa olimme kääntymässä. Painoin helvetisti vähemmän, tukkaa oli vähemmän ja häröilyä yhtä paljon. Kuvasta ei näy, mutta punainen se tukka oli. Kuten vielä viime tammikuuhun asti.


 Ikinä ei pitäisi jäädä selaamaan internetin ihmemaailmaa kun kirjoittaa postausta, taas jäi ajatus kesken. Jotain itsekeskeistä ruikutusta se taisi sisältää, ei kauhean suuri menetys kuitenkaan. Ärsyttää muuten, kun en osaa ilmaista enää itseäni verbaalisesti. Kirottu oikea elämä, välillä mä haluaisin vieläkin olla yhtä symbioosissa koneen kanssa (ei, tämä ei ole tarpeeksi koska en vaikuta ihmisten kanssa enää niin paljon). Pelialan opiskelu ja vapaa-ajalla koneella istuminen, silloin kun en ole derbyihmisten kanssa leikkimässä, ei ole tarpeeksi. Joo, on taas hetken aikaa tullut valvottua viiteen ja nukuttua iltapäivään ja taas pelattua myöhään yöhön.


Mun pitäisi lukea enemmän, mutta sekin on jotenkin jäänyt. Sängyssä ei enää tule niin paljoa luettua, kun en viitsi pitää valoja päällä toisen yrittäessä nukkua. Kyllä mä innon päälle saadessani luen kirjan kolmessa päivässä, mutta tuotakin Pratchettia olen tankannut useamman kuukauden. ..luin tosin siinä välissä neljä muutakin kirjaa, ehe. Voisin joku kirjoittaa niinkin epäkiinnostavasta aiheesta kuin suhteeni (intohimoinen) lukemiseen ja kirjallisuuteen. Mua ei yhtään huvittaisi pitää tätä blogia aihepiiriltään kevyenä, mutta kun ei kehtaa vuodattaa julkisesti. Kirjat ovat vielä turvallinen aihe, vaikka meneekin jo huolestuttavan syvälle. Ehe.

Tuntuu dorkalta kirjoittaa itsestään mitään internetiin, kun ehdin jo tottua täyteen anonyymiyteen ja sukupuolettomuuteen. Mä olin joku vaan, ei mua tarvinnut tuntea. Vähän sama juttu edelleen, en mä yleensä kirjoittele minnekään juuri mitään. Stalkkaan vaan. Kuitenkin seuraan useampaa foorumia etc.

..loppukevennykseksi tuhkakuppijekku.



maanantai 16. heinäkuuta 2012

kaavista saatamalla

Kuinka mielikuvituksetonta diipadaapaa tiedossa.

Ehdin jo useamman viikon hymyillä lehtien otsikoille, että sadetta kaikkialla. Ei täällä vaan kuin vähän öisin. Onneksi asia korjaantui pari päivää sitten ja olen hyvin onnellinen kolmannessa kerroksessa asumisesta, lasitetusta parvekkeesta puhumattakaan. Steamin kesäalekin osui sopivaan kohtaan ja tässä on hetki pelattu Terrariaa H:n kanssa. Eilen meni vaatimattomasti puoli viiteen aamulla. Tänään pääsin kokeilemaan From Dustia, mikä on ihan sen neljän euron arvoinen kun Ubisoftin serverit saatiin vuorokauden alhaalla olemisen jälkeen takaisin pystyyn. Jumalan leikkiminen on aina yhtä kivaa.

Miten voi heinäkuun alusta lähtien olla tolkuton syksyfiilis, ei nyt vielä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Putki päällä

..itsensävahingoittamisputki siis. Eilen roikottelin liian vähissä vaatteissa sateessa ja palkkiona on sepelikurkku, onnistuin polttamaan peukaloni vesikellolle kun otin lautasta mikrosta ja tänään annoin periksi hyville aikeille. Näin autosta kun joku dorka nakkasi ehkä varastetun fillarinsa vauhdista menemään ja törkkäsi ojaan. Koska se vielä tuntia myöhemmin takaisin tullessa oli paikallaan, kävin pelastamassa sen. Poljin poliisiasemalle, joka oli kiinni ja käännyin takaisin kotia kohti kirjoittaakseni vaikka lapun tai jotain että pelastakaa tämä. Vähän ennen himaa pyörä heitti vauhdista jarrut kai lukkoon ja kynnin asfalttia huomattavan hienostuneesti. Puoli säärtä vereslihalla. Suvi oli kiltti ja kyyditsi mut autolla apteekkiin, jossa tuskastutin myyjätätiä, kun ei meinannut löytyä tarpeeksi isoa suojaa tuolle haavalle. Nyt tuo fillari on meidän pihassa ja epäilyttää, oliko se edes varastettu. Jos sen omistaja oli vain kyllästynyt tuohon hurmaavaan tapaan lennättää ihmisiä ja sai siitä lopullisesti tarpeekseen. Kai mie sen silti asemalle vien, ei kai siitä ihan hirvittävää haittaakaan voi olla.

En taida enää yrittää olla hyvä ihminen.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kesäretki part 2.

..sijoittui Korkeasaareen, jossa en ole koskaan tietääkseni käynyt. Jos ei ole muistikuvia, ei ole käynyt. Lähdettiin muutaman kaverin kanssa ajelemaan Helsinkiä kohti mun ruikuttaessa äänekkäästi jokaisen kiihdytyksen ja jarrutuksen aikana, kuinka huono olo mulla on. Korkeasaari oli kyllä harvinaisen viehättävä paikka, mun silmissä murskavoitti Dublinin eläintarhan. Ei siellä mennytkään kuin lähemmäs kuusi tuntia, aikuiset ihmiset. Kissaeläimiä tuli kytättyä kyllä huolella, sain pari kertaa huomattavan whoa-hepulin kun tiikeri lönkyttelee lasin vierestä chillisti. Manuli oli myös mainitsemisen arvoisen awesome.











Raato diguttaa muovikitchiä u see.




MANULI MANULI MANULI TAKINI MANULI MANULI TAKINI TAKINI TAKINI MANULI OOARARRRGGGH

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kesäretki part 1.

H vei lauantaina minut prätkän selässä Imatralle katsomaan kosken avaamista. Kaksi ja puolisataa kilometriä ajamista yhteensä oli sen arvoista, että vartin sai katsella yhtä elämänsä eeppisintä kokemusta. Edes paikan päällä en tajunnut mittasuhteita, kun koot olivat niin valtavia. Sillalla katsoessa tuntui siltä, että katselee vain pikkukiviä, vaikka korkeutta taisi keskimäärin olla lähemmäs toista metriä.




Se tunne on ihan älytön kun puoli miljoonaa litraa sekunnissa vapautuu louhikkoiseen, tyhjään kosken uomaan ja neljässä minuutissa koko monen sadan metrin tyhjä kosken paikka on täynnä villisti kuohuvaa vettä. Padon avautuessa oli vielä aurinkoista, mutta tahattomaksi dramaattisuuden lisäämiseksi pilvet peittivät auringon. Nightwishin Sleeping Sunin soidessa kaiuttimista vyöryvä vesi nostatti mielettömän tuulen hyvin nopeasti. Mun piti oikeasti pitää pappalätsästäni kiinni, ettei se lentäisi pois vesipiskoisen voimakkaan tuulen pakottaessa siristelemään silmiä.



Surettaa, etteivät kuvat tee mitään oikeutta tuolle.