tiistai 28. toukokuuta 2013

raatosedän muistelmat

Aika viikonloppu. Olin metsässä rymyämässä ja onnistuin loisteliaasti myöhästymään viimeisestä kotiin menevästä junasta. Menemällä väärään junaan, jonka ensin jouduin juosten pysäyttämään. Itkeskelin itseni seuraavalle asemalle ja jäin odottamaan takaisin päin tulevaa junaa. Soittelin vähän H:lle, jonka isä ritarillisesti hylkäsi lauantaisaunansa hakeakseen minut Lahdesta. Kotiin päin ajaessa kuuntelimme Eppu Normaalia ja olin jo aikaa pakahtunut kiitollisuuteeni. 120 kilometrin ylimääräinen lenkki minun vuokseni.



Päädyin H:n kaverin valmistujaisiin yhdeltätoista illalla. Olin tervetullut. Meidän piti lähteä jo aiemmalla kyydillä pois, mutta meidät kehuttiin jäämään. Jäimme. Olen vieläkin iloinen siitä.

Pojat veivät meitä tyttöjään katsomaan auringonnousua. Sääli, että niille tuli yhtä kiire päästä pois kallion päältä metsään rymyämään, ennen kuin aurinko pääsi muuta kuin kajastamaan taivaanrannan takaa. Se oli silti kaunis kesäyö.


Onneksi en ole kuin vähän turhamainen ja tyytyväinen olomuotooni.

maanantai 20. toukokuuta 2013

strsss

Tuokaa kukkia haudalleni, jos en selviä tästä stressistä harteillani hengissä.

Olo on muutenkin yliajettu, kynsin eilen Betoniponit vs. Kotvoo -pelissä maata jammeri päälläni. Vähän tuli nekkuun ja olkapääni on murjottu. Turvalleni päädyttyäni ensimmäinen ajatus oli järjetön hätä silmälasieni puolesta. Seuraaksi helpotuin, että minulla on piilarit päässä. Sitten vasta tajusin, kuinka olkapäähäni sattuu aika paljon. Asiat tärkeysjärjestyksessä.

Hiukseni ovat jo aika pitkät ja yhtä liekkiä.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

juhlalukuja

Kappas. Tämä on sadas postaus ja bloginrääpäle täytti 28. päivä vuoden. Hurraa, serpentiiniä kaikille.

Vappukin olisi. Omani meni vähän samoissa merkeissä kuin Suvilla, olin H:n porukoilla kissojen kanssa. Siellä oli kuusi omaa koiraa ja yksi H:n vanhimman pikkuveljen koiravauva. Ja yksi kuudesta terrieristä oli vauvakoira myös. Vilinää riitti

Olisipa edes lämmin, niin kehtaisi mennä ulos lenkkiä enempää. Huono kevät, en hyväksy.


Ai niin, mut pakotettiin väkisin viikonloppuna Joensuuhun scrimmaamaan. Olin yllättävän vähän paska ottaen huomioon sen, etten ole taaskaan ollut treeneissä pieneen ikuisuuteen. Voin ehkä tunnustaa myös vähän tykänneeni pelata. En tiedä, vaikuttaako em. treeni-aktiivisuuteeni posiitivisesti. Ehkä.