maanantai 30. syyskuuta 2013

katsokaa kuinka kauniita lehtiä


Positiivisuuteni on pettämätön. (En muuten pidä siitä, että ihmiset sanovat minua iloiseksi. Olen hyväntuulinen ja sillä on valtaisa ero.) Olen nyt ollut pari kuukautta köyhä kuin kirkonrotta ja se tulee jatkumaan vielä vuodenvaihteeseen asti. Sillä aikaa olen ottanut tämän haasteena. Kuinka harrastaa mahdollisimman paljon elämää nollabudjetilla. Minähän olen siis hedonisti pahimmasta päästä. Eniten harmittaa ruuasta tinkiminen (ei kissojen, saakelin keisarit), mutta sekin on haaste.


Minä en ole vähentänyt käytännössä ollenkaan esimerkiksi baareissa käymistä tai sinne liittyviä aktiviteetteja, minä en vain ole päissäni ja tällä hetkellä en edes halua olla. Minulle on sanottu useasti sitä, että osaan olla aivan yhtä krebatorio selvänäkin tämän hurmaavan persoonani kanssa. Nyt alan vähitellen uskoakin sen, kun on ensin väkisin ja nyt omasta aloitteesta selvänä. Ei sillä, tulen aina olemaan siiderilortto. Kuivat omenasiiderit ovat minun limsani ja minun mehuni. En siis kumpiakaan edellämainittuja juo kuin vettä. Tai muutenkaan juurikaan.


Olen myös tietoisesti lopettanut holtittoman ahmisen ja alkanut arvostamaan ruokaa ihan eri tavalla, kun ei enää voi vain juosta varttia vaille kymmenen kauppaan, että NYTTEKEEMIELI. Mielihalut edelleen ovat olemassa, mutta jos niitä saa, niin sitä osaa taas arvostaa.

Olen paheellinen nainen. Sipsujen kanssa olen toivoton. En varmaan koskaan pääse yli sipsuista. Ja juustoista vain haaveilen. Ja haluaisin raidata Punnitse&Säästän teehyllyt.

Pfffht. Kuolaamiseksi tämä kuitenkin meni. Menen hakemaan teetä, jota rakastan.

perjantai 27. syyskuuta 2013

hei sinä

A. Sinivaaran tekstistä innoittuneena päätin itsekin leikkiä aiheella. Olkaa hyvä, estradi on teidän. (Kahdessa viikossa seitsemän uutta lukijaa on hurjan iso luku, kiitos teille.)




torstai 26. syyskuuta 2013

suku puoli vaihdos

Zombiewalk-kauluspaidassani, paidassani, housuillani ja sukkani pohjassa on partaliimaa. Kohellus on läsnä.

En enää ihmettele, miten enemmän kuvaavilla ne kuvat vain jäävät kameraan tai koneelle roikkumaan. Jos saan yhdessä illassa 250 kämäistä kuvaa, niin huh jotain minua parempia. Ja jälkikäteen kuvia katsoessa tekee lähinnä mieli haudata kasvot käsiin laadun kämäisyydestä. Rima oli paljon alempana silloin kun kuvasin perunalla.

Oli genderbender-bileet ja olin setämies pikkupoikien paloittelusurmaaja.


 Mällit rinnuksilla.


Krebatorio oli jälleen vahvasti läsnä. Elämässäni on tätä nykyä riittävästi krebatoriota.


Loppuun kotimatka-Hannis. Koska hän on kaunis.


tiistai 24. syyskuuta 2013

Mr. Jonathan Teatime, (pronounced "Teh-ah-time-eh")

Tänään oli ensimmäinen oikeasti kylmä päivä.


Joillain ihmisillä on vaikeuksia sisäistää sitä, että minä en imartele heitä vain saavuttaakseni jotain. Kehuni ovat vilpittömiä, vaikka avaankin suuni usein. Ihmiset ovat vain niin ihastuttavia. Olen myös itseni vastapaino, lauon liiankin suoraan asioita, mutta "se on vaan meidän Pärsky." "Se kuuluu tuohon pohojalaisuuteen."

Paljon olen saanut anteeksi, kiitos siitä.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

ironinen teinibile

Eilen oli 24-vuotiaan kaverini 18-vuotissyntymäpäivät, jolloin ei ollut syntymäpäivä. Mies vanhempiensa talovahtina ja teinikotibileet, talo paskax ja zillee. Ihmisapinat olivat kolmelta yöllä keittiössä hieromassa kollektiivisesti toistensa hartioita. Kuin kirppuja nyppimässä. Kaksi ihan eri ryhmää sekoittuivat, kuin olisivat tunteneet toisensa aina.


lauantai 21. syyskuuta 2013

mi-nun ko-ti-ni

täs-sä ai-nees-sa mi-nä ker-ron ko-dis-ta-ni.  a-sun ker-ros-ta-los-sa ja mi-nun per-hee-seen kuu-luu mies ja kak-si kis-saa.


kis-sal-la on suk-ka-hou-sut kos-ka hän me-net-ti tyt-tö-pal-lin-sa. kis-sa par-ka.


ko-ti-ni on pi-me-ä. ku-vat o-vat huo-no-ja.


mi-nä ra-kas-tan ku-vi-a. ko-dis-sa on pal-jon ku-vi-a.


kar-tat o-vat tär-kei-tä jot-tei ek-sy.


tar-vit-sen e-nem-män ti-laa kau-neil-le kor-teil-le. ei mah-du e-nem-pää.


kyl-py-huo-nees-sa on kak-kaa-kin. hih, tuh-ma sa-na.

perjantai 20. syyskuuta 2013

archangelo

Suvi hienovaraisesti laittoi minulle kesken asiakaspalaverin tekstiviestiä, että hän on töissään ikävystynyt. Sattumoisin keskustassa olevassa kaupassa. No mie ritarin elkein vapauduttuani fillaroin lähes tunniksi viihdyttämään yläkertaan teljettyä neitoa hädässä. Ihan vahingossa ostin glitterkynsilakkaa. Oho.


Kaiuttimista soi uusi lempibändi, johon käpertyä. Kukkamekkoinen kesä-Pärsky on laitettu talviteloille ja routainen Raato on astunut taas lavalle. Raato diggaa tänä rospuuttona Kotiteollisuudesta, Tenhistä ja Ghostista. Alla uuden lempibändin lempibiisi. Hail Satan.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

jos eskolanmäki on kaunis

Peijaiset kesälle, hyvästi jää. Näemme taas, kun valoisa on pidempi. Tänään kipristi sydäntä mökillä käydessä. Vesi näytti kylmältä, eikä aurinkokaan ei enää lämmittänyt ihoa.


Ruska antaa odottaa itseään. Mitä jos se ei tänä vuonna tulekaan ja vihreät lehdet tippuvat maahan lumen tullessa.


lauantai 14. syyskuuta 2013

ATTENTION

Tajusin muuten juuri, että mun 24" näyttö taitaa vääristää omaan silmään sopivaa  kuvakokoa aika huomattavasti. Onko nuo nykyiset pystykuvat liian isoja ihmisten näytöillä? Pienennän, jos on. Itsehän vihaan nykyistä liian isojen kuvien tyyliä, enkä halua olla yksi niistä. Kiitämme yhteistyöstä.

perjantai 13. syyskuuta 2013

kissa sanoo kurnau


Oli minun kolmannet häiritsemäni fuksiaiset. Teemana supersankarit ja pahikset. Puolitoista tuntia päiväunia, kello näytti puolta seitsemää illalla. Kolme minuuttia ennen heräämistä ja koneelle mönkimistäni kaveri oli laittanut hyvin painokkaan viestin, että hän syö nyt ja tulee sitten ja minun on parempi olla valmis. Itsehän en ollut lupautunut mihinkään. Yllä näette viitseliäisyyteni tuloksen. Onnistuneesta tukkarusetista ei yhtäkään kuvaa.



torstai 12. syyskuuta 2013

700

Eskolanmäki näytti parhaat puolensa, kun poljin kotiin. Sysipimeää taivalta valaisivat katulamput, jotka paljastivat sateen kasteleman villin vihreän nurmikon ja maan yllä leijailevan sumun. Oli kaunista ja kamerani oli kotona. Harmitti.

Kirja ojentelee henkisiä sormiaan kohti minua. Viikossa olen edistynyt. 700/1100 sivua. En ole pitkään aikaan joutunut näin pahasti uuden tarinan vietäväksi. Surullisen, raastavan ja väkivaltaisen tarinan. Stephen King ei petä.

Kirjojen paperi tuntuu lohduttavalta sormien alla. Olen niin väsynyt, mutta en voi nukkua. Vielä yksi sivu kertaa yhdeksänkymmentä.


s

Muut jäivät vielä juhlimaan, minä selvin päin lähdin kotia kohti. Ennen puoltayötä. Ainutlaatuista ja niin viehättävää.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

ite tein ja säästin.

Sain ruman ilmaiskalenterin koululta. Modifioin sitä vähän. Lisää sisälehtiä minun pitää muokkaaman, mutta ulkopuitteet ovat jo kunnossa.



maanantai 9. syyskuuta 2013

tenhi - havuisissa saleissa

Metsä viekoitteli minut luokseen. Koko viikonlopun oli vielä hetken heinäkuu ja aurinko siivilöityi puiden lomitse lämmittämään ihoa. Illalla yksi ihminen otti paidan pois, kasteli päänsä ja sytytti sauvojen päät tuleen. Hän puhalsi tulta ja sai tulen pitämään villiä kohinaa liekkien liikkuessa pimenevässä illassa. Heti, kun minullakin on rahaa, minäkin haluan itselleni tuliystävät. Ihastuin niillä kikkailuun valtavasti, tulet toki sammutettuna kokeilin. Sen verran, mitä sain kevlartulipäästä osumaa itseeni, olisin ollut jo vain savuava kasa.

Oli yö ja oli nuotio ja oli hienoja ihmisiä. Puut olivat notkossa korkeita ja honganlatvojen välistä näkyi tähtitaivas. Minä ja muutama muu kävelimme jo vuosia tallattua polkua metsästä pellonlaitaan ja jäimme katselemaan täydessä pimeydessä avaruutta. En ole kai koskaan aiemmin keskittynyt näkemään Linnunrataa. Tähdenlennot piirsivät yötaivasta ja en voinut kuin olla samaa mieltä nykyisen naapurini neiti H:n kanssa. Kaikki on hyvin, ei ole mitään toivottavaa.

Minulla ei ollut kettupuuhkaa, minulla oli ketjuhaarniska puuhkana harteillani. Hymyillen sanoivat masokistiksi. Metallin paino oli lähinnä turvallinen.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

aamu pt x

Aamulla heräsin sateenropinaan. Ajatukseni kulkivat nimien muokkaamisessa tatuointikelpoisiksi ja Ronja ensimmäistä kertaa tuli rintakehäni päälle makaamaan kehräten ja vaatimaan rakkautta. Nukahdin uudestaan ja näin unta sokeutumisestani. Otin sen yllättävän hyvin.