torstai 29. toukokuuta 2014

asiaa karvoista


Halusin kirjoittaa tämän ulos, koska olen pyöritellyt asiaa mielessäni lähinnä vain sen takia, että kuullut asiasta mitä monimuotoisimpia kommentteja.

Olen sheivannut sääreni viimeksi syyskuussa. En ajatellut tehdä sitä nyt kesämekkokaudenkaan alettua.

Miksikö?

En tiedä. Koska voin. Ne eivät ole kovin kummoinen manifesti mihinkään suuntaan. Minun ei tarvitse puolustella niitä, mutta se aina välillä kuulostaa siltä kertoessani oman mielipiteeni. Toivon myös, etteivät ihmiset luule minun pitävän itseäni muita "parempana" tällaisen seikan takia, joka ei oikeasti ansaitsisi edes mitään huomiota.

Karvani eivät muuta minun ailahtelevaa sukupuolisuuttani suuntaan tai toiseen. Minä en ole yhtään sen vähempää femme mekossani ja säärikarvoissani kuin ilman karvoitusta jaloissa. Niitä on mukava silittää, ne ovat pehmoisemmat kuin muutamassa päivässä esiinpuskeva sänki. Suurin pointti: minä en jaksa ajaa niitä, eivätkä ne häiritse minua.

Miksi sitten ajan kainaloni säntillisesti?

No koska minusta -ttu tuntuu siltä. Tottumus. Ja yksi käytännön syy: suihkussa minä näen kainaloihini asti. Muu jää veikkailun varaan.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

hop hop hop


Ensin ei ole mitään kirjoitettavaa ja sitten kun olisi, ei ehdi kirjoittaa. Olen kohta viikon juossut koko ajan jossain, enkä ole juurikaan ehtinyt istahtaa koneen ääreen. Tai jos olenkin, kirjoittaminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä.

Perjantaina olin kaveripariskunnan tupareissa, lauantaina meillä oli semiepiikallinen kaliakonkelointi kavereiden kanssa. Launtai kääntyi siihen, että hyppäsin boffaajien kyytiin uimaan ja ylipuhuin yhden boffaajalarppaajatoverini jäämään Kouvostoliittoon krebaamaan. Hienosti jäi. Sunnuntaina hän lähti, unohti eteiseen kassillisen kirjoja, jotka hänen piti viedä pois jaloistani pyörimästä. Sunnuntaina myös puhallutti ja piti olla läkähdyttävässä urheilusalissa neljä tuntia. Oli open skate ja sen perään scrimmage. Puhalluttamisen käytin hyödyksi pilliin puhaltaessa. Minä käytin myös neljän tunnin luuhaamisen hyödyksi ja opettelin käyttämään ensimmäisenä tässä tekstissä mainitulta kaveriltani saatuja rullakenkiä.

Haha, tekstini taas on hengästyttävää.

Olen myös vahingossa pitänyt huolen siitä, ettei kesällä ainakaan tekeminen lopu. Teen kolmet eri nettisivut työharjoitteluasioiksi eri asiakkaille. Ne menevät kivasti osittain päällekäin ja ristiin ja ainoastaan uusimman, tänään minulle ilmaantuneen, sivuston aikataulu on selkeä. Mahaavan pelko on taas läsnä.

Eikä ole enää kuin kolme viikkoa Nummeen. Jess.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

fab


Häjynkuriselta kakaralta näyttäminen on toinen luontoni, kämäset ja ylivalottuneet valokuvat toinen. Uusi tanttu tuli eilen postista ja opettelin ihan vain ylläolevan kuvaparin vuoksi tekemään fotarissa giffejä. Ei enää generaattoreilla huijaamista. Eilen opin uuden asian nettisivuasioissa, vaikka minun ei mitään uutta pitänyt edes oppia. Tämän viikon minä larppaan etummaisen tietokoneen takana improvisaatioteatteria, jota myös ehkä opettamiseksi voisi kutsua. Tänään naputtelin puolihuolimattomasti aikani kuluksi täydellistä tekstiä yhdeksi sivustoksi, jonka annoin lystikkäille pikkuopiskelijoilleni tehtäväksi. Kaksi vuotta sitten koodasin tuon saman sivuston ensimmäisen kerran, reppanana nyyppänä. Äsken, kotiin päästyäni vertasin vanhaa koodia ja tänään kirjoittamaani. Kymmenisen asiakasprojektia myöhemmin kehitystä on selkeästi tapahtunut.

Tarvitseeko mun sanoakaan, että mut saa ottaa töihin nettisivukoodariksi. Anyone, pls. Rakkausduunia parhaimmillaan.

Ai niin, Rilsin suosiollisella avustuksella minä myös saan nyt kommentoitua omiin teksteihini. Muu ei vieläkään onnistu, piru vie.

maanantai 19. toukokuuta 2014

uli


Toista päivää jatkuva Rajakatse-krapula on läsnä. Mikään ei tunnu oikealta, kaikki ärsyttää, kaikki on väärin. En osaa olla sisällä tai keskittyä tämän maailman asioihin. Minua kiinnostaa enemmän tehdä Hanniksen suosiollisella avustuksella Viimalle uudet housut, spekuloida juonikuvioida, päristä hienojen ihmisten kanssa ja päästä takaisin rakkaan avolava-Datsunin kyytiin. Sen kyydissä on hyvä kirkua mutkaisella, mäkisellä metsätiellä verrattain lujaa ajaessa, kun autossa ei pysy kuskinpuoleinen ovi kiinni, se alkaa ruostua pystyyn ja se pitää sytyttää johdoista. Elokuussa minun pitäisi hypätä sen puikkoihin eräässä Warhammer 40k -larpissa kaasuörkkinä.

Lauantaina makasin kuolonkauniina valkovuokkojen keskellä ja katselin tyhjin silmin puidenlatvoja. Metsäläishahmoni oli kokenut luusereimman kohtalon ikinä, sai miekasta selkäänsä juostessaan pakoon ja kuoli.

Illalla meitä oli pienen pienessä saunassa kymmenen ihmistä iloisesti sikin sokin sekaisin kolmatta tuntia. Tällä kertaa saunassa ei vetänyt, kun sitä oli hieman paikkailtu näiden kahden pelin välillä. Kumpanakin iltana meni johonkin puoli kuuteen aamulla, ennen kuin maltoin mönkiä makuupussin sisään palelemaan aamuyön kylmimmät tunnit. Perjantaina hilpeänä kaljaa ja lauantaina kalpeana ja hiljaa. Lauantain ja sunnuntain olin lähes ihmisiksi, vaikka kaljalta haisinkin hävyttömän paljon ennen saunaa. Se ei ollut minun vikani, mulkku toverini nakkasi kaliaa naamalleni ja sai siitä hyvästä hieman selkäänsä.

Että mä rakastan noita ihmisiä ja tuota paikkaa.

tiistai 13. toukokuuta 2014

naurun vuoro parrasvaloissa


Näköjään vedos kakkonen tästä työstä oli internetkelpoinen, vaikka hieman tuhnuisen näköinen onkin.

Kiitos te minulle vastanneet mussukat, olette rules best. Kiitos kehuista, olen syvästi imarreltu. Samaan aikaan sain blogiini sellaisen kävijäpiikin, ettei vähään aikaan moista ole tapahtunutkaan. Kolme kommentoijaa kahdeksastakymmenestä paikallaviivähtäneestä oli kuitenkin ei-niin-yllättävää. Vähän tunnen oloni stalkkeroiduksi ja mietyttää, mitä olenkaan kirjoittanut. En kuitenkaan edes harkitse lopettavani kirjoittamista, kirjoittaminen on minussa. Enkä myöskään jätä lisäämättä fiktiivisiä pätkiä tänne, vaikka tiedän niiden olevan epäkiinnostavia kaikkien muiden paitsi minun mielestäni.

Ai minun juttuni ovat kuulemma synkkiä. Jouduin selaamaan kirjoituksiani taaksepäin ja toteamaan, että niin. Kaikesta päätellen kärsin syvästä kaamosflegmaattisuudesta, joka valuu talvisin blogiinkin asti. Minä kun kuitenkin koen olevani pääasiallisesti valtavan hyväntuulinen ja leppoisa ihminen. Kesäkin on taas tullut takaisin, vaikka ulkona sataakin kaatamalla.

Tämä ei nyt ollut kovin kummoinen kirjoitelmanpätkä, mutta jos tämän hajatelman saisin ensin pois alta ja siirtyisin sitten muihin asioihin.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

kysymys????????????


Pengoin yksi päivä vanhojen kouluhommien kassia etsiessäni rästikurssin osasia ja törmäsin tuohon vanhaan, kälyiseen hiilityöhön. Riesan mielestä se oli kaikista paras maatepistämispaikka koko talossa.

Aiheeseen. Vaikka mä olenkin nyt kommenttikaranteenissa (syytä selvittäessä raskaasti epäonnistuneena), niin kysytään nyt silti. Te rakkaat, stalkkerinomaiset ninjalukijani, miksi te luette tätä? Ihan kiinnostuksesta kysyn.

lauantai 10. toukokuuta 2014

osittaissyljetys

Bugipäiväkirjat jatkuvat. Nähtävästi en enää voi kommentoida edes nimimerkin ja osoitteen kera, kun eilen yritin spämmätä Rilsiä (itsepintainen vanhan nikin käyttäjä kun olen, jos edes muistan asian oikein. mutta noh.) kehuilla kumoon. Mitähän hittoa täällä tapahtuu.

Muuta kirjoitettavaa ei sitten tänne olekaan. Toiset kirjoittamiset kiinnostaa enemmän, kun oma elämä jää taka-alalle muiden tarinoiden tieltä.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

vilan vuoro loistaa


Sain tänään taidegrafiikalla duunaamani työt kannettua kotiin. Valitettavasti en pystynyt välittämään niiden siroutta näytölle asti, joten yllänäolevan pari jää kokonaan näkemättä ja tuostakin tuli näköjään mixed media fotarissa käyttämisen jälkeen. Hahmo on oikeasti äärimmäisen herkästi ja hädintuskin näkyvä, mutta tausta näyttää tuossa samalta kuin oikeastikin.

Enpä olekaan aiemmin painanut lyijykynää.

tiistai 6. toukokuuta 2014

error


Mikähän on vialla, kun en ole omilla tunnuksillani kohta viikkoon pystynyt kommentoimaan kenellekään mitään tai muokkaamaan omia tekstejäni blogin kautta. Onko kenelläkään muulla ollut tuota vikaa?

Mulla oli kaverin kanssa sattumalta ristiinpukeutumissukat vappuna, höhöö.