tiistai 28. heinäkuuta 2015

juo kaljasi ja ole hiljaa - mutta ethän sinä voi juoda kaljaa


Voisin kertoa teille feministisestä raivostani, lohduttomuudesta ja yksinäisyyden tunteista, jotka ovat tosia, vaikkakin liioiteltuja. En minä jaksa. En ole koskaan ottanut osaa ajankohtaisiin keskusteluihin julkisesti, vanhojen jäärien kommentteihin naisista ja heidän väärästä sukupuolestaan tajuta mistään mitään, karvattomuudesta ja karvaisuudesta, naisten kaljanjuonnista ja miesten roseen juomisesta tai siitä, kuinka paljon minua oksettaa Aito avioliitto -kiukuttelu. Kihisen itsekseni, ärhentelen ehkä lähipiirille. Mutta minua suututtaa niin valtavasti. En kuitenkaan suostu olemaan osana ryöpytystä, joten en osallistu.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen vihainen nuori nainen. Sitä enemmän olen tukehtumaisillani raivoon sosiaalikulttuurillisten epäkohtien vuoksi. Ja monen muunkin asian, mutta sosiaalisena eläimenä erityisesti yllämainittu vi-tut-taa.

torstai 23. heinäkuuta 2015

räpyttele


Mie en ole hirvittävän hyvä meikkaamaan, mutta kokeilin juttuja. Taltioin vielä närkästyneesti kuvasarjan siitä, kuinka raskailla luomilla ei vain kertakaikkiaan näy mikään meikki. Pitäisi hankkia oikeasti sitä punaista luomiväriä, eikä kikkailla huultenrajauskynällä.

Oon mie kyllä välillä aika soma, vaikka melankolia vaivaakin välittömästi, kun jään yksin.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

aamukaste lehdillä


Lauantai oli keikahtanut jo kauan sitten sunnuntain puolelle, kun istuimme erään ystävän kanssa talon rappusilla katselemassa auringonnousua, joka sai ympärillä olevan vihreyden loistamaan kuin alkukesän kirkkauden. Vaikka ei ollutkaan niin kylmä, olin kietonut teinivuosien hippikaudesta muistuttavan maatuskavilttini ympärilleni. Kuudelta aamulla ei ollut tarpeeksi lämmintä yöshortseille ja -t-paidalle. Tunsin olevani niin nuori siinä istuessani, vaikka minulla ei olekaan kotibiletaustaa toisinnettavksi. Ja minäkin olin viikonlopun seurasta nuorimmainen, eikä meillä ollut kotibileitä, vaikka (kolmikymppisen) kaverin vanhempien talossa olimmekin. Tai no, en tiedä. Kyllä me bailasimmekin, mutta se ei ollut pointti.

Parhaimmat viikonloput tietää siitä, että ei ole kuvamateriaalia jaettavaksi. Olisin halunnut jakaa kuvan auringonnoususta ja idyllistä, mutta en minä puhelintani nyt mukana kanna tuollaisina hetkinä. Tarjolle jäi ainoastaan sopimattoman laulun lyriikat, joita yritin kirjoittaa huonolla menestyksellä humalatilan eskaloituessa yllättäen.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

hän tanssi nuotion ääressä ja tunsi katseet ihollaan


Tykkään tästä niin kovasti, että jaan sen nyt tännekin. Kerrankin piirsin jotain oikeasti valmiiksi. Klikkaamalla saa isommaksi.

Ja kolmassadas postauskin vielä. Vautsivau.

torstai 9. heinäkuuta 2015

pienet varpaat


Meille muutti tänään kolmas karvalapsi. Hän on Hurja-Hannu ja hän on maailman reippain skidi. Kun isot pojat menivät päiväunille, hän mönki piilostaan, tutki koko häkin ja meni sitten poikien luo kolmanneksi riippumattoon. Hannu on niiiiiiiin rääpäle, voi hyvä tavaton sentään. Eivätkä isotkaan pojat ole vielä täysikasvuisia.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

jos sul pamppu on niin maalaista sil lyö


Rajakatseessa taittui keskikesä ja kaksipäiväinen peli tuli, kesti aivan liian vähän aikaa ja on jälleen ulottumattomissani. Hahmolleni tehtiin heti pelin alussa eeppinen källi, kun hänet pakotettiin saunaan, pestiin väkisin tukka ja sillä aikaa pöllittiin housut ja tunika ja vaihdettiin soman mekkoon. Sitten äkäpussi joutuikin olemaan koko pelin oikein nättinä kukkaseppele päässä.

Sauna oli polttavan kuuma ja ulkonakin oli hellelukemia. Ihmiset olivat onneksi fiksuja ja joivat enemmän vettä kuin alkoholia.

Peliä edeltävänä yönä olimme muka jo menossa ihmisten ajoissa nukkumaan, mutta kummasti istuin yhden ystävän kanssa supattamassa ja juomassa kaljaa telttojen edessä aamukahdeksaan asti, kun ensimmäiset nukkumaanmenijät alkoivat jo heräillä.

Nilkkanikin onnistuin taittamaan jo tunti Rajakatseeseen saapumisen jälkeen ennen ensimmäistäkään kaljaa. Kyllä pitäisi juoda reippaammin, jotta olisi juopontuuria mukana.

Minulla on hirvittävä post-Rajakatse-depressio, enkä tiedä oikein, miten päin olisi. Pikkuhiljaa se kyllä aikaa taittamaan seuraavaan pärinään, kun parin viikon päästä on aiheeseen liittyvää viikonlopun viettoa. Ei tarvitse itkeskellä seuraavaan peliin asti syyskuuhun.

torstai 2. heinäkuuta 2015

kesä on kaikilla


Täytin maanantaina 24. Menin puistoon viltin kanssa, ilmoitin olevani siellä ja kavereita vain valui paikalle. Sain lahjaksi ananaan, mansikoita ja saippuakuplia.

Päivät ovat olleet lämpimiä ja kuin ihan oikea kesä, nyt jo. Eihän kesä olekaan taittunut kuin jo heinäkuuksi.


Hetket ovat kauniita, viipyileviä. Sydäntä puristaa joka kerta, kun pyöräilee kukkia rönsyilevien ojien vieritse ja kaikkialla tuoksuu kesä. En ole vieläkään tottunut siihen, että kaupungissakin pääskyset huutavat yhtä villisti lentäessään kuin kaukana sivistyksestä.

Viime yönä poljin 70-luvun aikakapseliksi pysähtyneestä karaokebaarista kotiin, kun valo oli taittunut jo uuteen aamuun päin.


Allaolevasta biisistä on tullut kesärenkutukseni tälle kesälle. En enää kehtaa laskea, monettako kertaa tuo pyörii kaiuttimissa. Enkä vieläkään osaa kirjoittaa, mutta taltioin silti hetkeni ja ajatukseni.