torstai 20. elokuuta 2015

hurja-hannu, perseet olalla ja nimestä


Minä siten menin ja vaihdoin Blogger-nickini Raadosta Paerskyksi, jota nyt olen erinäisissä paikoissa käyttänyt jo pidemmän aikaa. Jotenkin raatoisuus ei ole tämänhetkisen fiilikseni mukainen, joten Paersky on hyvä. Se olisi voinut olla Pärskykin, mutta Paersky erottuu kivemmin Arielin dorkasta kalakaverista, koska ko. lempinimi johdannainen ihan muualta.

Tämän tärkeän tiedoituksen kuvitukseksi rottakuvia, jotka minun piti julkaista jo kuukausi sitten.


tiistai 18. elokuuta 2015

jäljelle jää loppukesän mustat yöt ja kirjat


Nukkumaanmenoa harkitessaan mikään ei ole niin riemastuttavaa kuin muistaa käyneensä kirjastossa ja lainanneensa luettavaa. Se, että kirjahyllyt ja lattiat notkuvat jo omien kirjojen painosta, ei tarkoita sitä, että olisi mitään luettavaa.

Kingin kirjojen rivissä on tyhjä aukko, Naisen raivo koristaa Suvin yöpöytää. Vastavuoroisesti Ensimmäinen siirtokunta päätyi luettavakseni Suvin kehoituksesta. Mikään ei minua niin onnelliseksi tee kuin kirjoista puhuminen.

Fyysisistä kirjoista ja e-kirjojen tulosta vaahtoaminen kuuluu lempiaiheisiini, valikoivasti vanha jäärä kun olen. Muulla omaisuudellani ei ole niin väliä, kunhan saan pitää kirjani muutosta toiseen hamaan loppuun saakka. Kyllä minä kirjani kannan, vaikka selkä kipeänä ja huulet viivana.

fabulous secret powers


Meikä on niin pirun nolo välillä. Mutta He-Man-larpissa kuuluu olla ehtaan kasarityyliin nolo ja karikatyyrinen. Tunika, sukkahousut ja lainattu samettiviitta on aivan validi asu painajaiselle. Jossain vaiheessa peli alkoi muistuttaa tosissaan lastenhuoneessa tapahtuvaa sotaa hyvikset vastaan pahikset, kun He-Manin hengen mukaisesti kukaan ei voinut kuolla ja tyypit vapautuivat vankiloista ja tointuivat nopeasti hiteistä.

Eniten riemastutti, kun pelin jälkeen sain kuulla olleeni oikeasti pelkoaherättävä hahmo. Bwahahaha.


torstai 6. elokuuta 2015

bitchcraft


American Horror Storyn kolmoskausi oli erinomaisen inspiroivaa katseltavaa. Hulluja noitanaisia, valtavan kaunista mustanpuhuvaa vaate-estetiikkaa ja omana visuaalisuosikkina swamp witch Misty Day. Onneksi muutama kaverini on jo aloittanut huivien käytön harteillaan, niin minun nolostuttava fiktiivisten hahmojen vaatetyylien imitoiminen ei erotu niin selkeästi joukosta. Muutenkin tarinaihmisenä ajatus erakosta hippitytöstä kuolleita herättävänä necromancerina viehättää kovasti.

Viime viikonlopun seikkailut perjantaisesta runotyttödekadenssista puistossa punaviinin ja muiden paheiden äärellä jatkuivat lauantaina Verlan ajassa larppikamoissa keskiaikateemalla ja laiska sunnuntai kallistui sushilla käymiseen ja spontaaniin lähtöön Hiidenvuorelle paistamaan lättyjä. Suurimman osan ajasta satoi kaatamalla ja ukkosti, mutta se oli vain miellyttävää. Viimein aurinkokin soi säteitään tyyntyneen järven pintaan.