lauantai 11. helmikuuta 2017

ystävyydestä

 Kuvasin ystävän kädet.

Minulla on kaksi parasta ystävää. Toisen kanssa olemme tulta ja tappuraa niin hyvässä kuin pahassa. Joitain vuosia sitten mietimme, että kun olemme nyt puoli vuotta puhuneet yhtäjaksoisesti toistemme suihin, voiko meiltä jutut loppua. Eivät ole ainakaan tähän mennessä. Kun en ole nähnyt häntä viikkoon, seisomme kolme tuntia ovensuussa unohtuneina juttelemaan silmät innosta kirkkaina, vaikka minun piti vain vaihtaa muutama sana ohimennen.

Toisen kanssa olemme kaksi vakaata peruskalliota, jotka eivät koskaan unohda tai totea ystävyyttä taaksejääneeksi, vaikka emme kuulisikaan toisistamme pitkään aikaan. Hän on ihminen, joka on pysynyt pisimpään elämässäni. Jotkut jäävät ikuisiksi ystäviksi lapsuudenystäviensä kanssa, hän on minun itse valitsemani ilman paikkakunta- tai koulurajoitteita. Mutta virta vei meidät yhteen ja ensin olimme samassa lukiossa ja sitten emme viiteen vuoteen nähneet toisiamme liian usein, kun molemmat levitimme siipemme omillemme uusilla paikkakunnilla. Nyt olen ikionnellinen saadessani asua hänen naapurinaan samassa kaupungissa, lähempänä kuin koskaan aiemmin.

Vaikka vuodet ovat vierineet ja asuinpaikat kaikilla muuttuneet, kaikki on kuin ennenkin. Samat koiranulkoilutuslenkit metsässä jutellen loputtomiin, samat ihmiset meillä etkoilemassa, sama rakas ihminen istumassa meikkaamassa eteisen peilikaapin edessä. Sama poikain pelaaminen krapulapäivänä ja syömässäkäynti. Vaikka elämäntilanteet muuttuvat, perusrakenne pysyy rakastettavan samana.

Viime tapaninpäivänä olin sukulaisilla käymässä ja serkkuni vaimo kuulosti hirveän surulliselta sanoessaan "Sulla taitaa olla ihan eri kaverit nykyään siellä etelässä". En ymmärtänyt hänen äänensävyään. Mitä minä teen sellaisilla ihmisillä elämässäni, jotka eivät ole tarjonneet minulle sellaista, että he pysyisivät mukana. Minun ei tarvitse jäädä roikkumaan ihmisiin, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin ala-aste yläaste naapurusto. Olen valinnut elämääni sellaiset ihmiset, jotka arvostavat minua tällaisenaan, ei rauhallisempana tai hiljaisempana tai normaalimpana.

Kiitos kullat, että olette olemassa.

4 kommenttia :

  1. On hyvä olla muutama oikein hyvä ystävä, ei niitä kahta, kolmee enempää mahdukkaan jos aikaa käyttää. Yhden pisimpää kelkassa pysyneen aion yllättää ja ostaa elokuvaliput uuteen Kaurismäkeen.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että sinulla on hyviä ystäviä. Tosi nätisti kirjoitettu postaus!
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Hyvää ystävällistä päivää, oi tuntematon nettiystävä....<3

    VastaaPoista