tiistai 25. huhtikuuta 2017

surusta

 
Kuolema tuoksuu pannuhuoneelta, nuotionsavulta ja hennalta. Suru tuntuu raskaana vilttinä harteilla ja tukahduttavan lämpimänä, kun haluaisi palella ja hengittää syvään. Haluaisin väittää olevani onnekas, kun olen joutunut luopumaan tähän mennessä vain nelijalkaisista läheisistä. Mutta kuolema on tasapuolinen, se tulee kaikille ajallaan ja sattuu aina yhtä paljon niitä, jotka jäävät kaipaamaan.
 
Kiitos Joonatan ja Mattis näistä kahdesta vuodesta ja lisäkuukausista, jotka olitte olemassa minua rakastamassa. Ja minä teitä. En koskaan unohda.

1 kommentti :

  1. ♥ Voimia, jalkojen lukumäärään katsomatta ystävän poismeno tuntuu aina raskaalta

    VastaaPoista